Viime viikot ovat menneet tuhdissa räkätaudissa. Kukin vuorollaan on taipunut vuodelepoon yhä nikkaroivaa isä T´tä  myöten. Sitkas, matalakuumeinen tauti tuntuu viipyvän pitkään. Tänään kaikki sentään suuntasivat tahoilleen töihin ja koulutielle, mutta aamu aloitettiin edelleen tuoreinkiväärihöysteisellä aamuteellä ja c-vitamiinitankkauksella. Omalla kohdalla oli pakko tarttua myös burana-pakettiin. Mutta tällä mennään. 

Onneksi tautikausi ei ole pilannut syysarjen juhlintoja. Täräytimme nyt viikonloppuna mukavat tupari-illalliset sisaruksilleni, kestitimme pohjoisesta saapunutta isääni ja juhlimme suvun tuoreinta tulokasta, joka sai nimensä upeassa syyspäivän kasteessa Pyhän Laurin kirkossa. Perheen kanssa kokoontuminen tuntui äärettömän tärkeältä. Ehkä erityisesti juuri siksi, että olemme nähneet harvakseltaan talo-projektimme pitäessä meitä tiukkaan kotihoodeilla.

Vaikka flunssan ja syksyn veikkaisi hidastavan rakennustarmoa, on isä T vienyt autokatosprojektia sinnikkäästi eteen päin. Katos kytkeytyy osaksi taloa ja sen yhteydessä on myös lämmin varasto. Katoksen rakenne näkyy alla olevassa 3-D kuvassa. 

 

Ja tässä puuhataan runkoa:

 

 

Sisustusrintamalla ei ole tapahtunut kovinkaan isoja. Teimme taannoin baarituolivertailun. Etsimme jämäkkärunkoisia, selkänojallisia baarituoleja saarekkeeseen. Tuolien oli määrä olla linjaltaan modernit, kohtuu hintaiset, jämäkät ja lapsiturvalliset ilman suurempaa riskiä keikauttaa tuoleja nurin. Selkänoja on lapsi-istujille niin ikään tärkeä juttu. Kävimme läpi lukuisia kalusteliikkeitä ja eri malleja, mutta lopulta päädyimme Calligarisin Boheme tuoleihin (Vepsäläinen). 

Nyt tuolit ovat löytäneet tiensä meille ja elämä saarekkeen ympärillä on päässyt täyteen vauhtiin. Aikaa ennen tuoleja saarekkeessa tehtiin vain ruokaa. Nyt siinä myös syödään aamu-, väli- ja iltapaloja, tehdään läksyjä, luetaan lehtiä, pelaillaan ja piirrellään. Tuolien mukavuus ja saarekkeen toimivuus kutsuvat viihtymään. Saarekkeen istumapaikat ovat vastatusten ja niitä on neljälle hengelle. Asetelma onkin mukavan sosiaalisen sen sijaan, että kaikki neljä paikkaa olisivat rinnatusten ja niissä istuttaisiin kuin kanat orrella. Tämä toimii!

 

 

Olemme tilanneet myös TV-huoneeseen sohvan. Pitkän fiilistelyn jälkeen, Sits´n Brandonia jo tovin pähkäiltyäni päädyimme kuitenkin Iskun Habitare-uutuuteen, Lumoukseen. Koska tv-huoneen tehosteseinä on tummanharmaa, täytyi tilaan valita olohuoneen divaani-sohvia vaaleampi verhoilu. Lumous ei ole saapunut vielä ja sitä odotetaankin jännityksellä. Inhoan yli kaiken sitä, että ison sohvan kangas pitää valita pienoisesta mallikangaspalasta. Kokeneemmat sisustajat pystyvät visioimaan niinkin, mutta kaltaiseni tavis on kieltämättä vähän peloissaan lopputulemasta. Onko valittu kangas sittenkään hyvä? Onko kangas liian keinotekoisen oloinen? Onko se sittenkin liian levoton isona pintana? Tällä hetkellä tuntuu etten uskalla edes ajatella mitä olenkaan tilannut. Mitä jos saapuva kallis sohva onkin ihan susi valitsemallani kankaalla...? Riiteleekö vaaleanharmaa olohuoneen sohvien luoman tunneman kanssa. Tilathan ovat kuitenkin aavistuksen yhteyksissä avonaisten kulkuaukkojen kautta. Tuleeko kokonaisuudesta ihan eri paria? Pelko niskavillssa odottelemme saapuvaa sohvatoimitusta.... Ja tietysti toivomme, että se olisi ihan vahingossa tosi hyvä.

Jos kangas askarruttaakin, ovat sohvan ominaisuudet kohdillaan. TV-huoneen sohvan kuuluu olla hyvä lökösohva. Lumouksen untuvatäyte tekeekin siitä mukavan istua. Hyvän kokoinen, sohvan istumakorkeuden korkuinen rahi sen sijaan lisää löhömukavuutta, mutta on tarvittaessa helppo siirtää syrjään esimerkiksi silloin, jos tv-huoneen lattialle tehdään vieraspetejä. Tässä alla Lumous-sohva valkoisella nahkaverhoilulla.