Millaista on lapsiperheen arki "tee-se-itse" talorakennuksen aikana? Tilanne vaatii kieltämättä tehokkuutta, mutta toisaalta myös asteen lungimpaa otetta arjen pyöritykseen. Lapset tarvitsevat tietysti läheisyyttä ja perheen yhteistä aikaa. He haluavat leikkiä kavereidensa kanssa ja harrastaa. Kouluihin ja päiväkoteihin mennään ajallaan, onhan isän ja äidin kannettava leipä pöytään myös rakennusprojektin ajan. Pyykit on pestävä, koti pidettävä mallillaan ja ruoat kokattava.

"The rakentaminen"  määrittää elämää, mutta se ei voi olla kaikki kaikessa. Olemme koettaneet pitää kiinni siitä, että aamupalat ja päivälliset syödään aina yhdessä. Ne ovat aikaa, jolloin jutustellaan ja jaetaan arkea koko poppoolla. Olemme myös pyrkineet siihen, että rakennusprojektille ei ole asetettu mitään kiveen kirjoitettua valmistumisaikaa. Tiukat aikataulut tietävät stressiä ja ylimääräistä kuormitusta perheelle. Aikataulujen suhteen on hyvä olla aavistuksen armollinen.

Rakennusvuosi on vaatinut meiltä myös luopumista tietyistä asioista. Emme ole matkustelleet, emmekä näin "haaskanneet" rahoja kaukomatkoihin, vaikka matkailijaperhe olemmekin. Ennen matkusteluja on ensin nähtävä, kuinka hyvin projektimme pysyy taloudellisesti kuoseissaan. Olemme luopuneet T isän upeista korvapuusteista, joita hän ei ole ehtinyt rakennusvuoden aikana leipomaan. Kaipaamme myös monia muita hänen kokkauksiaan, T kun osaa tehdä tosi hyvää ruokaa. Olemme luopuoneet omista harrastuksista, sillä iltaisin niille ei ole aikaa eikä kyllä energiaakaan. Lasten arjesta ja harrastuksista on sen sijaan pidetty hyvä huoli. Olemme luopuneet hyvässä järjestyksessä olevasta kodista ja tyytyneet vähemmän järjestäytyneeseen puolikaaokseen. Olemme luopuneet perheen yhteisestä ajasta ja totutelleet tekemään paljon asioita kolmisin, ilman iskää. Toisaalta, isästä kannetaan toki huolta myös ja koetamme ehtiä rakennukselle mahdollisimman usein. Ruokahuolloin ylläpitämiseen olemme koettaneet panostaa myös.

Isän urakoidessa työmaalla, äiti kuskaa harrastuksiin, järjestää leikkitreffit, lukee ja pelaa pelejä, vie ulkoilemaan, hiihtämään, luistelemaan, uimaan sekä huolehtii ruokailut, vaatteet, iltapesut ja pusut. Kuuntelee ja jakaa niin ilot kuin surut. Paljon sitä, missä iskä on normaalisti mukana mutta ei raksavuoden vuoksi ehdi venymään joka paikkaan.

Lapset haluavat olla jonkin verran mukana rakennuksella. Pääasiassa ehkä siksi, että kaipaavat isäänsä ja haluavat touhuta isän lähellä. Samalla myös he ovat innoissaan uudesta kodista ja haaveilevat arkkitehdin urasta. Lapset auttavatkin joskus omaehtoisesti siivoilussa ja innostuvat ainakin maalausprojekteista. Naapuriraksoilla ja jo asutetuissa torpissa on onneksi myös leikkiseuraa. Toki on niitäkin hetkiä, jolloin äidin olisi oikeasti saatava jotain aikaiseksi raksalla, mutta  lapset eivät keksikään mitään tekemistä. Joskus lapio jää niiltä sijoiltaan sorakasaan ja reki liikkuu väliaikaiskotia kohti, tai innovatiivisuuden puuskassa kaikille löytyy jotakin mieluisaa. On siis oltava vanhempi, päivätyöläinen, tarhatäti, harrasteohjaaja ja rakentaja kaikkea yhtä aikaa. Toisinaan pitää olla myös lääkintähenkilö, joka irrottaa sormista puutikut ja paikkaa pikku nirhaumat.

Joutilaita tuokioita on ehkä hintsusti, mutta ne käytetään hyvin hyväksi nekin. Silloin googlaillaan netistä ajankohtaisiin työvaiheisiin liittyviä juttuja, kilpailutetaan esim takkavalmistajia ja tehdään erilaisia tilauksia. Kilpailuttaminen vie aikaa, mutta on kaiken rahan väärti.  Isä T on tietysti päävastuullisena tärkeimmistä kilpailutuksista. Hän on paitsi hyvä neuvottelemaan, myös hyvä kysymään oikeat kysymykset ja selvittämään keskeiset asiat. Sitä työtä hän tekee pitkien raksailtojen päälle usein myöhään yöhön. Hatun nosto sitkeälle rakentajalle. Hänen päivänsä ovat paitsi fyysisesti raskaita, myös tosi pitkiä.

Lasten arkeen pitää onnistua luomaan toisinaan myös kiireettömyyttä. Noina hetkinä äiti ottaa kyllä lungisti itsekin, vaikka torppa olisi miten räjähtänyt hyvänsä. Mitään superihmisiä ei tässäkään perheessä olla, vaan joskus on pantava hanskat naulaan ihan oman jaksamisensa ylläpitämiseksi. Isä T ottaa näitä tuokioita itselleen ihan liian vähän, joskin olemme onnistuneet raahaamaan hänet nyt alkukesästä kylpyläviikonlopun viettoon Eedeniin ja Särkänniemeen, sekä viikonlopun leirille Sipoon saaristoon. Myös Juhannusta vietetään hyvässä seurassa ilman rankempaa raksaurakointia. Myönnettäköön tosin, että nämä ovatkin niitä ensimmäisiä irtiottoja sitten viime joulun.

 

Tässä kuvassa maalaillaan naapureiden kanssa. Harkkolavoista ja vanerilevyistä syntyvät oivat maalaustelineet.