Tavarat hakevat paikkojaan, ja purkajat voimavaroja laitella niitä paikoilleen. Eilen korkattiin niin holillista kuin holitonta kuohuvaa yhdessä pienten ja isojen ystävien kanssa. Tänään hyvää virettä haettiin puolestaan takapihalta poimituista puolukoista ja uunituoreesta puolukkapiirakasta yhdessä tummapaahtoisen kahvin kera. Avot!

Ostimme Vepsäläiseltä tytöille uudet 90cm sängyt. Petauspatjoineen ja jalkoineen tarjous oli hyvä, ja sängyt laadukkaan oloisia. Helmalakanat ja uudet muotoon ommeltut aluslakanat löytyivät Kodin1´stä, sängynpeitteet Ikeasta ja vuodevaatteet Vallilan ja Marimekon valikoimista. Pienemmän tytön, eli E´n huoneeseen sijoitettiin myös pyöreä askartelupöytä jakkaroineen. Juuri sopiva massiivipuupöytä löytyi Laulumaalta ja huoneen väreihin sopiva vahakangas jälleen Kodin 1´stä. 

Kalusteet ovat tällä hetkellä vähissä meidän odotellessa sohvatilaustamme. Mutta tärkeimmät, eli sängyt ja ruokapöytä ovat komeasti paikoillaan. Hongkongista paluumuuton yhteydessä merikontissa tuotu iso ruokapöytä on kerrankin saanut arvoisensa paikan isojen ikkunoiden edessä. Pöytä on tehty vanhan brittiläisen viinikellarin lattialankuista. Pöytä on kärsinyt aikaisemmin liian ahtaasta esille panosta. Nyt se pääsee hienosti esiin yhdessä Habitare-messuilta pari vuotta sitten bongaamieni valaisimien kanssa. Lisäksi ikkunoista puskeva luonto ja puiden lomasta pilkistävä Grundträskin järvi sykähdyttävät joka kerta ulos katsoessa. Ikkunoista ei pilkistä enää naapuritalon seinä tai katumaisema, vaan kaunis kotimaan luonto. Tänään ihastelin ikkunasta ison kurkiauran ylilentoakin. Oli hienoa!

Ruokapöydän ruskeat nahkatuolit riitelevät hieman uuden talon hengen kanssa, mutta aina ei pääse kaikkia heti uusimaan. Ja voihan niihin silmäkin tottua. Ehkä pieni tyylirikko on joskus ihan paikallaan eikä kaiken tarvi olla niin viimeisen päälle ennalta arvattavaa ja harkittua.