Rakensimme tasan 10-vuotta sitten 1 ½ kerroksisen puutalon pohjoiseen pääkaupunkiin. Tuolloin projekti oli nykyistäkin enemmän ”tee-se-itse” projekti, jossa omin joukoin tehtiin kaikki muut paitsi talon sähkötyöt ja piirustukset. Talo piirrätettiin rakennussuunnittelijalla ja pohjaltaan se mukaili pitkälti Kastellin tai muun vastaavan puutalovalmistajan mallistoa. Ajatuksena oli selkeys ja käytännöllisyys. Tuohon aikaan vielä lapsettomina rakensimme valmiiksi vain kodin alakerran. Yläkerta oli määrä ottaa käyttöön, jahka tilantarvetta tulisi. Vaan muut maat kutsuivat matkalaisia lasten hankinnan sijaan, ja yläkerran rakennustyöt jäivät lopulta seuraavalle asukkaalle. Silti, hyvin palveli keltainen puutalo meitä tuohon aikaan vielä lapsettomia. Saunassa meillä oli jopa laminoidut saunalauluvihkoset ja olkkarissa oli hyvin tilaa ystävien kestitsemiselle. Myös takassa ehdittiin poltella monta pesällistä polttopuuta kylmien pakkasiltojen iloksi.

Puutalo oli tuolloin luonteva valinta. Se oli vallitsevista vaihtoehdoista edullisin ratkaisu, minkä lisäksi molempien suvuissa oli paljon kokemusta juuri puutalorakentamisesta. Talosta päätettiin tehdä pääosin suorakaiteen mallinen ilman monitasoisia kattoja ja hankalia jiirejä. Rakennusprojektille varattiin myös aikaa töiden kestäessä kesäkuulta seuraavan vuoden toukokuuhun. Myös tuolloin työmaalla vietettiin niin arki-illat kuin viikonloput. Puurakentamisessa on paljon sellaisia työvaiheita, joihin ummikkonainenkin pystyi osallistumaan. Tuolloin jopa minä naulasin tuulensuojalevyjä, villotin, hioin seiniä ja tapetoin työmaasiivouksen lisäksi.

Tiukasta budjetista huolimatta kodissa panostettiin järkeviin ja kestäviin materiaaleihin niin runkotöissä kuin sisustuksessa, olihan ajatuksena vielä tuolloin, että koti pidetään ihan itsellään. Kalusteet hankittiin Topi-keittiöltä, käyttöluokaltaan korkea laminaatti Pergolta ja laadukkaat laatat alan erikoisliikkeestä. Katto paneloitiin valkolakatulla puupaneelilla, saunassa käytettiin lämpökäsiteltyä haapaa ja Gyproc-levytetyt seinät tapetoitiin K-raudan kautta hankituilla kevytpesua kestävillä tilaustapeteilla. Takaksi valittiin varaava NunnaUuni, joka sijoitettiin tilanjakajaksi keittiön ja olohuoneen välille.

 

 

Ennen muuttoamme maailmalle, ehdimme istuttaa pihaan 17 syreenipensasta sekä muutaman etelästä tuodun vaahteran - jälkimmäiset lähinnä kokeilumielessä. Ulos nikkaroitiin myös melko tilava terassi. Urakka jäi sitten siihen. Viimeiset puuttuvat kattolistat kiinnitettiin vasta hieman ennen talon myymistä eteen päin. Hyvin perinteinen päätös tarinalle siis.

Mutta rakentaminenhan ei loppunut siihen. Nyt, 10 vuotta myöhemmin olemme jälleen tässä tilanteessa:

 

Rakennusmateriaali on muuttunut puusta leca-harkkoon. Taustalla haave jykevästä kivitalosta, ja kenties pieni ilmaan heitetty haaste kokeilla jotain tutusta ja turvallisesta poikkeavaa. Tosin tälläkin kertaa ajatukset olivat alkujaan puurakentamisessa, mutta ajatukset muuttuivat loppua kohden rohkean kivitalomyönteisiksi. Leca-harkko on markkinoiden energiatehokkain harkkovaihtoehto, minkä lisäksi sitä on helppo työstää.

Olimme aina ajatelleet, että siinä missä kivitalo voi olla ehkä liian kaukana meidän sfääreistä, myös talon piirrättäminen arkkitehdillä tuskin tulisi kysymykseen. Sana arkkitehti kuulostaa arvovaltaiselta, ja kalliilta. Vaan hetken mielijohteesta päätimme selvittää, mitä arkkitehdin suunnittelutyö oikeastaan maksaa. Ja lopun päin hintahaarukka oli järkevämpi kuin mitä olimme ennakoineet. Saamiemme tarjousten hinnat vaihtelivat 5000€ - 14 000€ välillä. Lopullisen arkkitehdin valintaan vaikutti paitsi hinta, myös tarjouksen selkeys ja henkilökohtaisessa tapaamisessa syntynyt hyvä fiilis. Arkkitehdillämme oli myös hyviä referenssejä ja hänen suunnittelemat talot näyttivät omaan silmäämme heti sopivilta. Arkkitehtimme on myös projektimme pääsuunnittelija.

Ensimmäisen talon suhteen emme osanneet haaveilla mitään erityisempää. Emme lukeneet sisustuslehtiä tai pohtineet mielenkiintoisia tai jännittäviä rakenneratkaisuja. Yleisesti hyväksytty pakettitalomainen ratkaisu kävi tuolloin aivan hyvin. Se myös tuntui sopivalta suhteessa olemassa oleviin resursseihin ja omaan osaamiseen. Talosta tulikin aivan käypä, kauniskin, mutta samalla hyvin tavallinen. Sellainen, mitä Suomen peltomaisemissa näkee toinen toisensa perään. Ei sillä, ei se häirinnyt silloin, ja yhä edelleen talo tuntuu tekemisen arvoiselta. Se oli juuri sopiva talo siihen hetkeen ja näyttää edelleenkin omaan silmään aivan kauniilta.

10 vuotta mieron tiellä on toki muuttanut makua. Nyt ajatuksiin sopii moderni kivitalo perinteisemmän puutalon sijaan, vaikka yhä naureskelenkin puoli vitsilläni, että vanhoille päiville rakennetaan vielä hirrestä. Kukapa tietää.

Talon suunnittelu arkkitehdin kanssa oli itse asiassa yllättävän mutkatonta. Ja kerrankin uskalsimme ajatella kotiimme ratkaisuja, jotka ovat omanlaisiamme. Kuten että tässä talossa kodinhoitohuone on yläkerrassa, siellä missä makuuhuoneet liinavaatepyykkeineen, vaatekaapit sekä iso tuuletusparveke. Alakerrassa on toki huomioitu oma huoltopaikka kosteille ulkovarusteille ja urheiluvaatteille - heti sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä. Talossa on myös niitä korkeita tiloja, joista avaran tilan ihmisenä olen aina haaveillut mutten koskaan ajatellut, että raskisimme toteuttaa.

Talon kallein urakka on kiistatta sisä- ja ulkorappaus. Rappauskustannuksia päivitellessä entisiä puutalorakentajia todella hirvittää. Ja tässä kohtaa rakentaja köyhtyy aika lailla puutalokolleegansa rinnalla. Hintaero puutaloon syntyy siis juurikin rappaustöissä. Muutoin kivitalokustannukset eivät ole olleet erityisen merkittäviä puurakentamisen rinnalla. Toki kymmenessä vuodessa rakennuskustannukset ovat nousseet julmetusti nekin. Myös eteläisen Suomen tonttien hinnat ovat suolaiset verrattuna siihen, mitä maksoimme pohjoisessa. Jopa täällä Sipoossa. Myös perustustöiltään pohjoisen peltotontti oli halvempi työstää nyt valitun kalliokkoisen tontin sijaan. Vaikka kaikkeen tähän osattiinkin varautua, kyllä se välillä kirpaisee.

Jos ensimmäisellä talonrakennuskerralla hommaan ryhdyttiin rytinällä suurempia suunnittelematta, on tämän kertainen projekti tarkkaan harkittu. Jo tontin etsintä vei oman aikansa. Vapaita tontteja etsittiin muutaman vuoden ajan niin Järvenpäästä, Tuusulasta, Vantaan Kivistöstä kuin täältä Sipoostakin. Välillä aktiivisemmin, välillä taas sivusta seuraillen.

Entisinä puutalorakentajina opiskelimme paljon asiaa harkkorakentamisesta ja kilpailutimme harkkofirmat tarkkaan ja harkiten. Myös taloprojektiin valjastetut ammattilaiset on etsitty suosituksin ja tarkkaan tarjouksia vertaillen. Nimittäin, vaikka talo onkin pitkälle "tee-se-itse"-talo, on projektissa toki mm. arkkitehti & pääsuunnittelija, rakennesuunnittelija, valvoja, lvi-suunnittelija, lvi-valvoja, sähkäri, maatyöurakoitsija, louhija, tasotetyöläiset, laatoittaja ja kiinteiden kalusteiden toimittaja (Keittiömaailma). Sähkötöiden lisäksi teetätettiin myös valaistussuunnitelma, jollaiseen emme " haaskanneet" ensimmäisellä kerralla. Taloon valittiin myös maalämpö erilaisia lämmitysvaihtoehtoja vertaillen ja harkiten. Koska nykyisen olemme lapsiperhe, on talon suunnittelussa huomioitu aiempaa paremmin perhe-elämän vaatimukset tilojen käytölle ja toimivuudelle.

Ja kyllä, olemme lukeneet läjä päin rakennus- ja sisustuslehtiä, googlanneet rakentamiseen liittyviä asioita satojen tuntien edestä sekä käyneet asunto- ja rakentajamessuilla sekä taloesittelyissä. Olemme lukeneet useita rakennusblogeja ja vertailleet kaiken maailman teknisiä mööpeleitä ja kodinkoneita. Olemme myös käyneet lukuisissa parketti- ja kaakelifirmoissa ja kantaneet läjäpäin näytekappaleita kotiin fiilisteltäväksi. Kaiken kukkuraksi tuntuu, että tämä kaikki on jopa tarpeellista, vaikka ensimmäisellä kerralla rakensimme aivan kivan kodin vähemmälläkin hössötyksellä.

Mutta ehkä ero edelliseen rakennusurakkaan piileekin juuri siinä. Ekalla kerralla hössötimme vähemmän, koska ehkä tiesimme tarjoomasta ja monista asioista vähemmän. Tieto lisää selvästi tuskaa, joskin ensimmäisellä kerralla meillä ei ollut myöskään erityisen vahvaa mielikuvaa siitä, millainen uusi koti lopulta olisi. Tässä ikävaiheessa tietää paremmin, mistä pitää ja mikä asiat ovat oman tyylisiä. Myös lapsiperheen tarpeet asettavat omat vaatimuksensa niin värimaailmalle kuin monille materiaaleillekin. Samalla materiaalien hinnat edellyttävät vertailua. Toisin sanoen, tilanne vaatii juuri kenttätyötä ja materiaaleihin perehtymistä.

Täytynee myös sanoa, että kun ensimmäisellä kerralla rakensimme meidän ensimmäistä kotia, nyt rakennamme ehkä sitä viimeistä. Nyt rakennamme kotia meidän rakkaalle neljän hengen kokoonpanolle kahden sijaan, ja haluamme tästä ihanan yhteisen kodin meille kaikille. Sellaisen paikan, johon liittyy paljon muistoja ja yhdessä vietettyjä ihania hetkiä. Sellaisen eteen on valmis tekemään töitäkin.