Aamut ovat nyt niin kauniita, valoisia ja aurinkoisia, että herääminen uuteen päivään ei olekaan kovin kamalaa. Tässähän aivan odottaa, mitä mukavaa uusi päivä tuo tullessaan!

T´llä on tänä viikonloppuna apuja katon levytyksessä. Yläkerta saataneenkin tänään niiltä osin valmiiksi. Tosin aivan viime metreillä saatiin harmaitakin hiuksia; LVI-suunnittelija ei ollutkaan katsonut päämakkarin ilmastointiputkien paikkaa kalustekuvat mielessään, ja olipa tietysti piirtänyt töröttimen suoraan päämakuuhuoneen vaatekaappien sisään. LVI kaveri asensi putken ihan oikein LVI-kuvien mukaan, mutta eihän se siellä vaatekaapin sisällä voi tietystikään olla. Onni sinänsä, että ollaan tekemässä tätäkin hommaa itse, sillä ulkopuoliset rakentajat olisivat varmaan paukutelleet menemään miettimättä putkien paikkaa sen pidemmälle. Siinä meillä olisi sitten ilmastointiputket vaatekaapin sisällä. Kätevää. Onneksi muilta osin talon putkitukset näyttävät olevan ihan mallillaan myös kalustesuunnitelman kanssa. On tuota huomattu katsellakin etukäteen toki, mutta päämakkarin vaatehuoneen osalta ei oltu huomattu tätä aikaisemmin.

Joka tapauksessa, sunnuntai-aamu alkaa paitsi aamukahvilla, niin miehen mentävän aukon tekemisellä höyrysulkumuoviin, nyt tehdyn putken alastulon purkamisella ja siirtämisellä 80 cm eteen päin. Sitten paikkaillaan höyrysulkkumuovit huolellisesti, ja laitetaan koolaus kuntoon, myös niiden päällä oleva karhuvilla. Sitten ei muuta kuin kattolevyä pintaan. Ylimääräinen mutka ja työvaihe, mutta onneksi huomattiin tässä vaiheessa kun asialle voi vielä tehdä jotakin. Onni myös se, että meillä ei ole vielä puhallusvillaa karhuvillakerroksen päällä. Niiltä osin välitilaan on vielä kohtuu helppo mennä tekemään korjaukset. Puhallusvillan päällä ei sovi tallustella, joten silloin työvaihe olisi vielä hankalampi toteuttaa.

Minä olen puuhannut pihahommia lasten pyöräillessä ja leikkiessä naapureissa jo asuvien mukavien mukuloiden kanssa.  Iso kuomaperäkärry on jo täynnä rakennusroskaa, ja osa kuormalavoista toimitettu eteenpäin seuraavaksi niitä tarvitseville. Järjestelen lautakasoja ja mietin, olisiko minusta tekemään niistä polttopuuta. Arvelen kuitenkin, että moottorisaha ei oo ehkä mun juttu vaikka tässä montaa muuta juttua onkin pitäny opetella tekemään. Olen kuullut, että alueella on maanviljelijä, joka hakee isolla traktorilla puutavaran pois lämmittääkseen puutavaralla kasvihuoneitaan tms. Ehkä se on mun tieni onneen, joskin parhaat häätyy siltikin säästää omiin tarpeisiin, polttopuuksi syys- ja talvi-illoille.

Oma piha ja päiväkahvi aurinkoisella terassilla häilyy mieltä lämmittävänä ajatuksena aatoksissain, mutta väliaikaiskodin pöydällä kasvava kotipuutarha kertoo omaa sanomaansa; Tillit eivät ota kasvaakseen vaan ovat lakonneet astiassaan. Minttu ei tunnu intoutuvan kasvuun lain ja rucolakin osoittaa mieltään näyttämällä vähän ressukalta. Herneet sentään kiikkuvat tukivarsiaan myöten, ja basillikan versot näyttävät nekin melko terhakoilta.  Joka tapauksessa, tämä kotipuutarhaus voi indikoida jokseenkin haastavaa, ehkä kivistäkin tietä mun puutarhurin uralle.