No, sen tietää siitä, että kaikki tavarat ovat aina hukassa. Kun lasket jotain käsistäsi, aivokapasiteettisi ei enää riitä rekisteröimään, mihin mitäkin laitoit.

Hanskat ja autonavaimet ovat aina hukassa. Kauppalistasta puuttuu aina jotakin olennaista. Peset koneellisen pyykkiä ilman pyykinpesuainetta ja unohdat palauttaa kirjastokirjat, koska et muista koskaan edes ehtineesi niitä lainaamaan. Lasten esikoulu-, kerho-, harraste- ja lomailmoituskaavakkeet ovat aina myöhässä, ja noloa kyllä, jostain lehtipinosta saattaa löytyä sinne alihuomiossa sujahtanut puhelinlasku. Aivot eivät muista enää kaivata edes tiettyjä kuukausittaisia laskuja, sillä postihan ei rakentajan arkena suolla mitään muuta kuin juuri laskuja. Tässä säheltäessä siis häviää kontrolli siitä, mitä laskuja pitäisi muistaa kaivata.

Paras viimeaikaisin suoritus on hävinnyt lompakko. Sitä etsittiin kuusta ja maasta. Autosta, käsilaukuista, kaapeista, hyllyiltä... Lopulta se löytyi niinkin todennäköisestä paikasta kuin jääkaapista, maitopurkin ja raejuuston välistä.  Ei mutta, onhan sama lompakko seikkaillut ennekin! Nimittän juuri muistin, että sama lopsahan pyöri puoli päivää auton katolla minun ajaessani ympäri pitäjää sitä etsimässä. Sitä, kuinka se löytyi, en käsitä vielä tänäkään päivänä. On nimittääin sen verran ihmeellinen juttu, että se pysyi auton katolla koko mutkaisen ja pomppuisen aamukierrokseni.

Isännän väsymys on sekin aivan omaa luokkaansa. Yleensä se purkautuu "action movie " tyyppisinä unina, jolloin sankari saattaa syöksyä unissaan pitkin huushollia. Ei muuta kuin paidanhelmasta kiinni ja valoja päälle. Hetken toipumisen jälkeen oma sänky näyttää ihan vaan sängyltä avaruusaluksen sijaan, eikä vaimokaan näytä enään niin kovasti Chuck Norrisilta.

Emme muista soittaa isovanhemmille, sukulaisille ja ystäville niin usien kuin toivoisimme. Unohdamme kaikkien merkkipäivät, jopa omamme. Estymme monista kemuista ja perhejuhlista muilla paikkakunnilla ja yöelämän humputtelut ovat nekin harvinaista hekkua. Mutta niin karua kuin tämä onkin, luotetaan siihen, että ajanollon tämäkin helpottaa, ja voimme taas viettää niin arkea kuin juhlaa sukulaisten ja ystävien parissa! Myös harrastaminen voisi olla taas jees! Jos enää muistaa, mitä on tavannut harrastaa.