Kalustemies kävi viimeistelemässä kalusteasennukset ja riisumassa kalusteiden suojamuovit. Silmän totuttua smurffinsinisiin suojamuoveihin, iski alastonta totuutta tuijotellessa jopa pieni ikävä poistettuja muoveja. Silti, lopputulos on toki kauniin moderni ja ajaton.

 

Alakerran pikku-WC´n allaskaapistoa nostettiin, sillä alkuperäinen asennuskorkeus oli menninkäiskokoa. Nosto tuo viemäriputken esiin, mistä johtuen viemäri on koteloitava umpeen. Isompi, yläkerran kaltainen kaappirunko olisi näyttänyt paremmalta, mutta olisi ollut ilmeisesti liian leveä tähän tilaan. Silloin laatikostot olisivat törmänneet WC pönttöön niitä auottaessa. Sekään ei olisi ollut tietystikään erityisen nastaa. Pienemmän rungon nosto on näin eräänlainen pakollinen kompromissi. 

Keittiössä on metritolkulla työtasoa. Ihanaa! Tytöt odottavatkin innolla sitä päivää, kun uudessa kodissa leivotaan ensimmäistä kertaa pullaa. Iskä T on melkoinen pullamestari.

 

 

Myös kaiteet asennettiin tänään. Asennussakki tuntui olevan rivakkaotteista, vaikka asennustyöt veivätkin koko päivän. Yläkaide tuntuu häiritsevän paksulta, mutta tukevalta. Tukeva kaide oli yksi asia, jota lasikaiteelta vähän toivoinkin. Lapsiperheessä turvallisuus on tärkeää ja keveät alumiinilistoitetut tai täysin kaiteetomat ratkaisut ovat paitsi kauniin moderneja, myös aavituksen päätähuimaavan tuntoisia yläimoissa. Meillä kävelysillalla on mittaa, ja niinpä keveämmät kaideratkaisut voisivat tuntua liian hempuleilta tähän tilaan. Tästä näkökulmasta jämäkkä kaide on siis paikallaan. Silti, ihan niin kiva se ei ole kuin keveämmät listareunaiset sisarensa. 

Porrasaskelmat ovat edelleen kesken. Vetelemme niihin valkoöljyä toivoen samanhenkistä lopputulosta kuin mitä Boenin parketissa. 

Porrasvalaistus testissä. Aika tunnelmallista.