Viime viikonloppu oli eräänlainen merkkipaalu työmaallamme. Koimme melkoisen riemuvoiton, kun saimme työmaan siivotuksi nyt jo työnsä aloittaneille tasotemiehille. Fiilis oli jopa juhlava, sillä oli aika nastaa kantaa ulos tavaroita, joita ei enää tarvita! Mahtavaa, että ollaan siinä vaiheessa urakkaa, että tietyt työvaiheet ja materiaalit jäävät jo historiaan. Raakapinnat ovat kaikki valmiita rappareille, yhtä ongelmakohtaa lukuun ottamatta. Myös Kettiömaailman S-J pääsi tekemään kalustemittaukset paikanpäällä. Tämä tuntui, ja tuntuu vieläkin riemuvoitolta pitkän rakennustalven jälkeen.

Tällä kertaa myös Ideam vuokraamo pelasti meidät kunnon järeällä rakennusimurilla, eikä emäntäkään sortunut kyynelehtimään loputonta savottaa. Urakka saatiin upeasti mallilleen ja työmiehet pääsivät töihin tyhjiin ja siistiin tiloihin.

Mutta mikä onkaan tämä "yksi ongelmakohta..." Miten olisi ikkuna, joka sattuu olemaan 1cm liian matala. Kuulostaa mitättömältä, mutta iso ikkuna alkaa lattiasta ja seisoo toisen samanlaisen ikkunan kanssa kulmikkain vierekkäin paljastaen sentin eron juuri yläreunassa. Rapparitkos tästä pillastuivat. Smyygejä kun on vaikea saada näyttämään siistiltä sentin heitolla.

Ensin epäilimme ikkunafirman näppäilyvirhettä. Mutta viba on alkuperäisissä piirustuksissa ja ikkunakaavioissa. Teknisesti 1cm matalampi ikkuna on kivitalomitotuksen mukainen, kun taas vieressä olevaa ikkunaa on nostettu 1cm sen vieressä seisovan terassioven vuoksi. Nosto tehtiin, jotta linja olisi yhtenäinen. Sen sijaan toista ikkunaa ei olekaan nostettu, vaan se on säilytetty kivitalomitoituksen mukaisena. Tätä emme itse huomanneet, lähinnä vain katsoimme vatupassein, että ikkuna on suorassa asennettaessa. Eipä siinä tullut mieleen epäillä ikkunoiden koon eroavan sentillä, vaan automaationa ajattelimme, että ne ovat totta kai samankokoisia, muodostavathan ne yhtenäisen tilan. Ikkunafirmastakaan kun eivät asiaa tiedustelleet.

No, 1cm korkeusero on rappareille niin iso harmi, että tulevana tiistaina ikkuna irrotetaan uretaaneistaan ja nostetaan nosturiautolla ylemmäksi niin, että ylälaidat tulevat samaan korkeuteen ja sentin heitto jää ikkunan ala-laitaan. Hirveä homma yhden sentin vuoksi! Kunpa sentin erosta oltaisi oltu tietoisia silloin ikkunoita asennettaessa niin, että korkeus olisi saatu kerralla oikein. Kova homma puuhata nosturin kanssa ikkunaa uudestaan oikealle paikalleen.

Tässäpä vielä kuva murheenkryynistämme (oikeanpuoleisella seinällä oleva ikkuna on 1cm pienempi kuin viereisen seinän ikkuna ja sen yhteydessä oleva terassiovi).

 

 

Tällä viikolla myös läppärini kohtasi kohtalonpäivänsä. Oli laahustettava Giganttiin hakemaan uusi raakkine vanhan tilalle. Kiinnyn vanhoihin ja turvallisiin juttuhin, ja läppäriäkään en olis hennonnut uuteen vaihtaa. Vaan tarvittiin uusi ja järeä, johon oli myös imuroitava vanhan koneen tiedostot. Onneksi siinä onnisttutiin, ja nyt näppäilen jo sangen tottuneena uutta 17,3 tuuman Toshibaani. Hyvältä tuntuu. Ja Gigantti saa kiitokset hyvästä asiakapalvelusta.