Oi kanssasisareni, rakentajaäidit... Tiedättekö sen tunteen kun siivottavaa riittää niin kotona kuin raksalla. Molemmissa torpissa tavaraa tursuaa niin ikkunoista kuin ovista. Jestas, mikä musertava hallitsematon kaaos ja loputon savotta. Tekis niin mieli nostaa kädet pystyyn.

Kaikesta vastustuksesta huolimatta päätin tänään koota kaiken kärsivällisyyteni ja suunnata raksalle siivoamaan. Sutjakat 3 tuntia ja lopputulos ei näkynyt niin maan missään. Milleen työtarvikkeelle ja työvehkeelle ei tunnu  olevan asiankuuluvaa paikkaa!! Työkalut ovatkin tuhannen levällään. Vetonipussit, kipsilevyt ja karhuvillat ovat liian arkaa tavaraa ulos kannettavaksi, joten siellähän ne ovat -  jaloissa pyörimässä.  Tavaraa on joka paikassa, eikä niille ole paikkaa minne laittaa; Ulkovarastosta kun puuttuu kätevästi katto. Silti, siivota pitäisi. Myös perhanan työmaaimuri veti itsensä suodattimia myöten tukkoon. Monta kertaa sitä tyhjennettyäni ja tomuutettuani en saanut sitä lopulta edes kasaan. Istuin betonilattialla vaatteet harmaana raksapölystä ja lähettelin tulikivenkatkuisia viestejä aviomiehelle, jonka vika tämä luonnollisesti on. Siis totta kai!

Ja kyllä, meidän iskä ei tullut äitienpäivänä vahingossakaan ajoissa raksalta kotiin, mutta rymisteli eilen kauhealla kiireellä kotisohvalle kesken raksaillan kun alkoi Suomen peli. Hemmetti, hallitus on kuulkaa nyt näreissään! Jotenkin tuntuu, että Krista Siegfridskin kettuilee mulle biisillään "Marry me baby!"

*********

Ja kuinkas tämän vuodatuksen jälkeen kävikään. Kuten aina, T tietää millä se vaimo leppyy. Töistä palaavan pukumiehen halaus ja puvun povarista ilmestyvä Maraboun suklaa lepyttää kyllä kovasarvisimmankin emännän. Ja minä kun ehdin miettiä ettei nämä miehet taida aina niin tajuta oman turvallisuutensa päälle ;D