Aloitin aamuni tekemällä inventaarion lasten vaatekaappeihin. Pientä, huonoksi mennyttä, säästettävää ja kierrätykseen menevää. Vaatekaappien sisältö onkin nyt huomattavasti somemmassa kunnossa, ja helpommin muutettavissa uuteen kotiin. Pari päivää sitten siivosin myös lasten peli- ja askartelukaapit. Se se vasta olikin savotta. Paljon upeita valmiita taideteoksia, mutta myös läjäpäin roskaa ja muuta turhaketta. Onneksi nyt näidenkin kaappien sisältö on somemmin siirrettävissä uuteen osoitteeseen. 

Eilisaamu ei käynnistynyt yhtä terhakkaasti. Oikeastaan tarina alkaa jo edellisestä illalta. Myöhään nukkumaan mentäessä T:stä tuntui, kuin alakerrassa olisi liikkunut joku. "Kuuntele, ihan ko joku tallustelisi alakerran lattialla avojaloin." Minä siihen, että "Ääh, H se vaan narskuttelee hampaitaan unissaan". Hetken hiljaisuuden jälkeen T totesi " Nyt se hampaiden narskuttelu kuulostaa ihan siltä kuin joku rapistelis muovipusseja". No, kurkkasimme lasten huoneeseen ja asioiden ollessa siellä kunnossa, panimme nukkumaan. Aamulla seiska reikä reikä kahvinkeitintä aamun hiljaisuudessa ladatessani tuli olo, että joku tuijottaa mua. Ja siinä se on, suoraan mun jalkojen juuressa, SAIRAAN iso rupikonna!!! Että mä hyppäsin kattoon. Se on tallustellu avojaloin meidän kämpässä koko yön ja rapistellu lattialla olevissa muovipusseissa. Enpä ole kokenut olevani yhtä hereillä pitkään aikaan...

Mutta asiaan. Rakennustyömaalla tapahtuu. Aina hyväntuulinen, reipas ja ystävällinen sähkömiehemme Vesa (Vepex Oy) aloitti eilen kiinteiden valaisinten asentamisen. Yleisvalaisimeksi olemme valinneet Cariittin Kuu Satiini led -valaisimen.Valaisin sopii hyvin moderniin kotiin, ja sen valaisuteho on hurjan hyvä. Valaisimen tiedot löytyvät täältä: Cariitti 

Valaisinten ja kytkinten asennus muuten kirpaisee. Silmä on tottunut tuijottamaan ehyitä ja valkoisia seinä- ja kattopintoja. Kaikki nyt asennettava häiritsee omaa silmää, vaikka asennettavat asiat ovatkin välttämättömyyksiä ja varmasti ihan käypiä valintoja. Silti, seiniin ja kattoihin asennettavat jutut tuntuvat jotenkin ylimääräisiltä. Puhtaisiin tasaisiin pintoihin tottuneena tuntuisi somemmalta olla ilman, mutta pakkohan talossa on nähdä elää ja asua. 

 

 

 

Valitsimme valaisinkytkimiksi ja pistorasioiksi alumiininharmaat harpäkkeet ikään kuin toistamaan liukuovien alumiinikehysten, ovenripojen sekä portaiden alumiinikaiteiden väriä talossa. Ne näyttävät ehkä modernimmilta kuin perinteiset valkoiset, mutta hyppäävät tällä hetkellä omaan silmään tyhjän roisisti. Kaipa näihinkin silmä tottuu, mutta näin jälkikäteen ajateltuna valkoinen olisi ollut ehkä varmempi valinta. Emme silti panikoi, vaan aiomme totutella valintoihimme siinä missä muissakin kohtaa tala. Ainahan toteutusta ei osaa visioida millilleen oikein vaan lopputulos voi olla mielikuvasta poikkeava. Tämä ei silti tarkoita, ettäkö toteutus olisi silti huono. Vain hieman erilainen. 

 

 

Myös listotusurakka etenee. Täytyy tosin sanoa, että se on odotettua turkkasempaa hommaa. Levypintaseiniä listottaneina voimme todeta, että levyseinien listottaminen on paljon helpompaa kuin kiviseinien. Tasotetöissä kun hyväksytään vielä 3mm toleranssi ja listottajalle tuo, sekä paikoin pyöreähköt kulmat ovat tuskaista listotettavaa.