Syksyn työvaiheina ahkera uurtajamme nikkaroi parvekkeen valuraudoituksia ja autokatoksen yhteydessä olevan lämpimän varaston lattiaa. Lattia on nyt siinä kunnossa, että lattialämmitys voidaan asentaa. Tila ei ole kovin leveä, mutta korkeutta riittää. Kovan työn uurtajamme muotittaa myös ulkoportaita ja käytävää minun maalaillessa autokatoksen räystäitä. Voih, miten tämä onkin niin puista hommaa. Kunpa voisi vain jo olla möllötellä. Tee-se-itse rakentajan arki on.

Ajatus on ollut, että ehtisimme ulkorappauksen pariin vielä tälle syksylle, mutta kilpajuoksu säiden kanssa ei ehkä riitä siihen. Nähtäväksi jää. Mukavaa kuitenkin ajatella, että alkukesästä viimeistää talo on jo rapattuna ja että ensi kesänä päästään jo tekemään muita terassialueita ja ehkä jopa nauttimaan lasitetusta terassista. Mahdollisesti syksymmällä. 

Uusimme myös sisäportaikkomme askelmat. Askelmien aiempi SikaBond kiinnitys ei sitten ollutkaan kovin grande idea, vaikka kiinnitysmetodit varmistettiin Sika firmasta ennen työn tekoa. Joku arveli, että SikaBond ja askelmissa käytetty primer eivät olisi kätelleet toisiaan, mistä johtuen askelmat alkoivat irtoilla. Oliko kuitenkin niin, että SikaBond aineena ei pystynytkään lunastamaan lupaustaan pitää askemat paikallaan. Joka tapauksessa, askelmat alkoivat irtoilla ikävästi.

Aiemmat liimapuulevyaskelmat olivat sirot, mutta uusi ratkaisu on toki kivempi. Ei tietystikään yhtä edullinen, mutta heti oikein tehtynä olisimme välttyneet oppirahoilta. Tilasimme askelmiin samaa Boenin valkoöljyttyä parkettia, jota olemme käyttäneet muuallakin talossa. Puusepänliike Toitohöylän Kai Leino teki  niistä sitten askelmat.  Portaat ovat nyt ihanat askeltaa, joskin Osmo Colorin öljy ei ole tarttunut askelmiin ihan toivotun tasaisesti. Ehkä askelmat pitäisi jaksaa öljytä vielä kertaalleen.

Vaikka askeleet ovat tuottaneet hieman harmaita hiuksia, pidämme betoniportaista edelleen todella paljon. Ne eivät tömise ja kumise lasten ravatessa ylös ja alas, vaan ovat ihanan hiljaiset ja jämerä porrasratkaisu kivitalossa. Kai Leino oli todella hyvä tyyppi askelmmien teossa. Jos hän ei ollut johonkin tyytyväinen, teki hän sen paremmin uudelleen. Työhön upposi aikaa, mutta hän halusi tehdä kiinnitykset oikein.