Hyvää alkanutta vuotta! Vuosi 2013 jäi muistoihin rakennustäyteisenä vuotena. Emme matkustaneet, emme harrastaneet, emme viettäneet lunkeja viikonloppuja, emmekä ehtineet pitämään yhteyksiä ystäviin niin hyvin kuin olisimme toivoneet. Yhteinen perheaika vietettiin rakennuksella taukoruokaillen tai yhdessä siivoten. 

Minä ja typyt pyöritimme kodin arkea. Kotona huolehdin lapset harrastuksiin ja pyrin pitämään torpan oikosessa. Huolehdin läksyjenteot, vaatehuollot, kokkailut, lääkärit, lasten kaveritreffit ja muut vapaa-ajan menot sekä tekemiset normi päivätyötä puuhaten. Jos ylimääräistä aikaa olikin, sujahti se rakentamiseen liittyviin tehtäviin, tiedon hakuun, työmisten huoltamiseen, materiaalitilauksiin, valaistus-, kalustus- ja laatoitussuunnitteluun, reklamaatioihin sekä mainittuun raksasiivoamiseen. Välillä olin apuna kantamassa harkkoja, asentamassa ikkunoita, maalaamassa lautoja ja hakemassa tavaraa Kaakelikeskukselta tai Puukeskukselta. Välillä hain työkoneita ja telineitä vuokraamosta ja opin ajamaan pakettiauto-peräkärry-yhdistelmällä. Opin jopa tuntemaan oloni kovin äijämäiseksi suurissa työnaisen kengissäni. Luppoaikaa ei ollut, mutta tuohonkin tottui. 

Toisaalla urakoi toisenlainen, vielä suurempi arjen sankari. Satoi tai paistoi, oli lämmintä tai kylmää, mies T ahkeroi aina raksalla oman päivätyönsä ohessa. Aikaiset arkiaamut ennen töihin menoa, myöhään venyvät arki-illat ja viikonloput kukon kiekaisusta lähtien.  Sellaista sinniä harvoin näkee. Mutta mies oli päättänyt rakentaa talonsa. Ja sen hän tekikin. 

T on normisti hyvä laittamaan ruokaa ja leipomaan. Ruoanlaiton lisäksi hän on oikein käypä kodinkone :D tietyissä askareissa, kuten imuroinnissa ja keittiön siivouksessa. T myös touhuaa mielellään lasten kanssa. Näinpä kodin arki on yleensä hyvin tomivaa. Kiitos osallistuvan iskä T´n. Vaan puff, vuonna 2013, kuten jo pitkälti vuonna 2012, iskä T hävisi kodin arjesta kuin pieru saharaan. Paikkaan, jossa hällä ei varmasti itselläkään ollut aina lystiä ja jossa työmäärä oli sielläkin loputon. Sinne, missä oli kylmää, pimeää ja usein yksinäistä. Sinne missä vierähti eräskin tovi, ennen kuin kaksi kerrosta korkea kivitalo oli sateelta suojassa ja vielä sadesuojankin jälkeen kovin kylmä ja kolkko. Siellä hän muurasi, muurasi ja muurasi. Kantoi valtavia määriä harkkoja ja muurasi. Ulkoseinät apumiehen kanssa, kaikki talon väliseinät täysin yksin. Siellä hän urakoi talon valmiiksi aina tasoite- ja maalaustöihin asti, kunnes vihdoin koitti aika ottaa ammattilaisia maalaamaan, laatoitustoihin sekä kalusteasennuksiin.

Aika, jolloin otimme ammattilaisia remmiin antoi iskä T´lle mahdolisuuden tehdä muita työvaiheita muiden työmiesten seurassa, eikä aina vain yksin ahertaen. Tämä piristikin menoa ja työmiehen askelta. Hommaa silloinkin toki riitti. Höyrysulkumuovin laittoa, katon levytystä, välikaton villoitusta, parketin asennusta, listoitusta, teknisen tilan mööpeleiden asennusta, saunan panelointia, väliovien asennusta, tavaroiden tilaamista ja hakemista. Lukuisia reissuja Puukeskukselle, rautakauppoihin ja kaakelikaupoille. Mies oli aina menossa, päivätyössä, rakennuksella tai tavaranhakureissuilla. Ei koskaan kotona.

Vuosin 2013 jääkin mieleen tosi työntäyteisenä. Toisaalta aikana, jolloin työnmäärästä huolimatta perheemme puhalsi yhteen hiileen yllättävän hyvin. Vuosi 2013 jää mieleen myös vuotena, jolloin muutimme asumaan uuteen kotiimme. Askareita yhä riittää, hieman sisällä, paljon ulkona. Mutta koti on jo mukavan asuttava ja nautimme nyt myös yhteisestä perheajasta. Alkanut vuosi 2014 onkin toivottavasti mukava, stressivapaampi ja levollisempi vuosi meille kaikille! Vuosi, jolloin voimme nauttia yhdessäolosta ja kivasta kodista. Hyvää alkanutta vuotta meille kaikille!